Ainut asia mitä tarvitaan on aika

Oli odotettavissa, että kun muuttaa uudelle paikkakunnalle ja entinen elämä jää muualle, niin tulee se tunne jossain vaiheessa, että olempa mä yksin. Tuntuu ajoittain, että ''kaikki oli paljon paremmin ennen'', ''oispa asiat eri tavalla''. Onhan se totta, että kaikki saattoi olla paremmin ennen, elämässä meni hyvin, oli työ, perhe lähellä, uusia kavereita tuli vasta, oli avomies ja asunto. Mutta jos en uusia asioita olisi halunnnut kokea, niin mulla olis toi kaikki kyllä, mutta jotain saattaisi jäädä kokematta ja ne saattaa olla isojakin asioita. Kun sitä elämässä tapahtuu ihania ja isoja asioita ja niistä luopuu, niin tottakai ikävöin ajoittain. Ikävöin joskus ammattikoulu aikaa, mun entistä parasta ystävää, ihmisiä jotka ovat lähteneet mun elämästä pois, mutta heidän kanssa koin jotain hyvää, ne jättää kyllä muistot.

Elämässä pitää päästä eteenpäin ja se on mun tavoite tottakai, tarvitsen vain aikaa. Nyt tuntuu, että elämässä ei meinaa päästä eteenpäin, koen yksinäisyyttä ja ahistaa. Vaatii aikaa, että saa uusia kavereita, vaatii aikaa jotta asetun uuteen paikkaan kunnolla, vaatii aikaa , jotta unohdan entiset asiat ja pystyn avoimin mielin ottamaan uutta vastaan. 

En halua valehdella itselleni ja sanoa, että vau olen päässyt kaikesta yli ja mikään ei vaivaa mieltä. Tottakai vielä vaivaa, olen Espoossakin asunut vasta reilun kuukauden. Se on elämästä hyvin pieni aika ja voi olla, että vuodenkin päästä olen samassa tilanteessa, että uusia kavereita ei ole vielä pahemmin tullut ja kaikki on vielä uutta minulle. 

Tässä kasvaa koko ajan ihmisenä lisää, opin itsestäni uusia asioita.

Nään ajoittain unia tapatumista, jotka koin vasta, mutta jotka teki mut onnelliseksi. Kova paikka mulle oli jopa entisen työpaikan jättäminen. Se oli mun juttu, koin, että osastolla työskentely oli mulle takoitettu työpaikka, mutta nyt kokeilen uutta, katson mihin mut on tarkoitettu ja missä on hyvä olla. Olen avoin kaikelle, mutta jatkuvasti ei tietenkään jaksa muutoksia. Yritän kovasti tehdä töitä monen asian eteen, olen tällä hetkellä elokuuhun asti töissä kotihoidossa, mutta myönnän että kävin eilen työhaastattelussa sairaalan saattohoito-osastoa koskien. Hullultahan se kuulostaa, että miksi ihmeessä, kun on työpaikka tällä hetkellä, mutta mulle ei kelpaa mikään vaan, jos tarjolla on parempaa. Saa nähdä miten käy, aina voi yrittää.