Sen on elämistä, että mä en päässyt viittä lääkelasku koetta tänään läpi ja tuntuu, että elämä potkii päähän, mutta musta tuntuu, että tällekin on jokin tarkoitus ja tää on sitä elämistä, ylä- ja alamäkiä. Joku saattaa ajatella, että ihan helppoja noi laskut varmasti on, mutta kyllä niitä tehtäessä itku ja nauru pääsi samaan aikaan. Elämään ja elämiseen kuuluu juuri niitä hyviä ja huonoja hetkiä. Joillain niitä on vähemmän ja joillain enemmän. Mulla on ollut huonoja hetkiä ja on ehkä vieläkin joskus, mutta mä jaksan uskoa siihen, että kaikki kääntyy vielä paremmaksi. Mä en ole mikään neuvojen antaja tai mikään kaikkitietävä (musta tuntuu, että noi kaksi meinaa samaa asiaa), mutta mä haluan jakaa just tänne mun omaan blogiin ajatuksia, missä on ehkä jotakin järkeä jopa.
En ole koskaan ollut mikään mietteliäs ihminen tai sellainen kuka pohtii asioita laidasta laitaan ,mutta mulla tulee tällaisia asioita tosta noin vain mieleen ja mä tunne itseni joskus jopa aika viisaaksi huomioonottaen sen, että en niitä kokeita päässyt läpi ja olo on kuin tyhmällä blondilla ja karu fakta vielä on se, että mä olen blondi..duh.
Aikakin menee niin nopeasti ja ei sitä tajuakaan samalla, että tässä elää joka päivä ja joka päivä on uusi päivä vaikka ei niinkään saata tuntua siltä. Ei hätää, ei mustakaan tunnu siltä aina. Yksi asia mitä ei niinkään huomaa on se, että taivas, ihmiset ja luonto muuttuu joka päivä tai hetki kerrallaan ja sen tekee eläminen. Itse asiassa mä en tiedä mistä moinen avautuminen, mutta en mä jaksanut kyllä avata mun vanhaa päiväkirjaa mihin olen kirjoittanut noin 9-vuotiaasta lähtien, siitä kirjasta mäkin huomaan, miten mun päivät on mukama ''tylsästi'' mennyt vaikka mäkin olen kasvanut joka päivä siitä saakka.
So, be happy, don't worry they said.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti