kaupunkeja

Vietin kesäloman ensimmäiset päivät Helsingissä, munkkiniemessä. Sain eilen motivaatiota ja ajatuksia uutta blogi-kirjoitusta varten tunnin mittaisen aamupalan aikana. Niimpä otin vihkosen ja aloin kirjoittamaan seuraavaa...

''Olen onnellinen, olen Helsingissä. Ei, tämä ei tarkoita ettenkö olisi onnellinen omassa kotonani. Helsinki tuntuu kuin toiselta ''ulottuvuudelta'' jos niin voi sanoa tai ainakin siltä tää tuntuu. Täällä elämä on huomattavasti erilaista kuin pienessä kaupungissa (verrattuna Helsinkiin) Kouvolassa. Molemmissa paikoissa on tietysti hyvä puolia. Tuntuu (nän syvällisesti sanottuna), että sielu lepää molemmissa paikoissa todenteolla & musta tää on kivaa vaihtelua elämään. 
Pidän Helsingistä. Tää on niin kiireinen kaupunki, enemmän aktiviteettejä, isot rakennukset ja paljon ihmisiä. Mä tulen vain hieman hulluksi hiljaisessa kaupugissa, mitä toiset paikkakuntalaiset kutsuvat maaseuduksi, mutta sitähän tämä periaatteessa on. Mun miltein suurimpana haaveena/ toiveena on ollut muuttaa tänne. Monet ehkäpä miettii, että no miksi ihmeessä & totetaa, että kyllä mä vielä takaisin palaan, mutta mulla ei ole järkevää vastausta, muutakuin sanoa, että ''se on vain tunne päässä ja sydämessä''. 
On ehkä liian syvällistä kertoa yhdestä kaupungista ja näin olevinaan hienosti, mutta kirjoittamisen tarve tuli noin 10 minuuttia sitten kun aloin lukea ihan vierasta kirjaa naisesta jolla on unelmia. Ja kun mulla on aikaa, Anton meni töihin ja voin syödä tässä aamupalaa vaikka päivään asti niin miksi ei? 
Ne ketkä tietää musta edes jotain luulevat, että haluan tänne, koska no Anton asuu täällä, mutta myös haluan tänne opiskelemaan. Kaupunki voi tehdä ihmisen onnelliseksi, terveisin täynnä ajatuksia oleva 17-vuotias opiskelija pikku-kaupungista.  Harvoin saan aikaa/ aikaiseksi miettiä ihan perusasioita ja asoita mitkä kiinnostavat tai mitä hauan. Mä en nimittäin ole mitään unelmoija tyyppiä tai kuka haaveilee mahdottomuuksista. Mä tykkään käyttää mun päätä ja oon joissain asioissa ihan fiksukin. Mietin ihan selkeitä ratkaisuja nopeisiin muuntuviin tilanteisiin tai muuten vain realistisia asioita. 
Kirjoittaminen on melkein aina ollut mun stressin lievittäjä ja pakokeino ja tää blogi ja mun vanha päiväkirja on todella hyvä kuuntelija. Olen kirjoittanut päiväkirjaa jo 2009 vuodesta asti, mutta sieltä ei löydy järkeviä kirjoituksia kun vasta vuosilta 2011-2012. Kiitos blogi kun kuuntelit taas kerran, ensi kertaan.