Välillä sitä pitäisi ottaa rennosti ja olla vaan. Olen mennyt ja tehnyt asioita, ilman isoa taukoa tai kunnon lepoa. Viime lomasta on pieni muistikuva, sekin kesti vain viikon. Sitä aina sanotaan, että ''nuorena jaksaa'', mutta ei, ei välttämättä jaksa. Tai lopputulos on se, että olen henkisesti ja fyysisesti aivan loppu. No, kyllä mä joskus saan pitää lomaa, haha. mutta on todella tärkeää ja hyvä, että huomaa itsestään tälläisia piirteitä ja osaa sitten (ehkä) hidastaa vähän tahtia, tai sitten ei. Itse huomaan näissä tilanteissa, että olen elänyt kaikelle muulle, kuin minulle itselleni.
En varmaankaan sanaakaan sanonut täällä, että kävin Kotkassa, Kaakkois-suomen ammattikorkeakoulun pääsykokeissa sairaanhoitajan opintoihin. Kyllä, hain ensimmäisenä vaihtoehtona Helsinkiin, Metropoliaan, mutta ennakkokokeen pisteillä en yltänyt sinne asti. Päivä oli jännittävä ja ajattelin, että vitsit jos tänne pääsen niin olen maailman onnellisin, koska musta tulisi sairaanhoitaja! Pääsykokeet olivat yllättävän vaikeat, kävin ennen kirjallisia kokeita psykologin haastattelussa ja hän epäröi lukivaikeuteni vuoksi, että ''kuinkakohan tulet pärjäämään kokeissa, on aikamoinen setti tulossa?''. Vastasin itsevarman oloisena, mutta oikeasti pelokkaana, että ''kyllä mä uskon, että pärjään''. joissain tehtävissä loppui aika kesken, ajattelin että apua, kunhan ei tähän kaadu. Sain suurimman osan tehtävistä tehtyä ja päivän päätteeksi jäi todella epävarma olo. Meni neljä viikkoa, että sain kuulla tuloksista. Vapaapäivänä, herättyäni avasin heti puhelimen ja menin katsomaan tuloksen. Siellä luki, että olen valittu sairaanhoitajan opintoihin, Helsinkiin, Metropoliaan! Voi, olisittepa kuulleet sen ilon huudon ja ihmetyksen, olin ihan hämilläni ja onnellinen.
Menin katsomaan pisteitäni, jotka sain, päädyin korkeimpaan pisteluokkaan ja se oli varmaan syy, miksi pääsinkin sinne minne halusin, vaikka olen kuullut, että Metropolia on vaativa koulu, niin mä tein sen!
Meille tuli myös uusi koira, Lumi. Lumi on sekarotuinen löytökoira Kreikasta! Jos rehellisiä ollaan, niin yheiselo kotona alkoi hyvin, mutta nyt kotona on siinä mielessä kireä tilanne, että koirat ''tappelevat'' aika paljon ja jonkinlaista tuhoa kotona on aina käynyt työpäivän aikana, joka stressaa tietenkin meitä. Ehkä aika näyttää, kuinka koirat asettuvat ja tulevat toimeen, sekä kuinka Lumi alkaa luottamaan meihin kunnolla. Joka tapauksessa ihania koiria molemmat.
Mulla on nyt viikonloppuvapaa ensimmäistä kertaa noin kolmeen viikkoon ja vihdoin, mun ihanat pikkuveljet tulivat yökylään siskon luokse! Nytkun välimatkaa on taas perheeseen jonkin verran, niin sitä osaa arvostaa, jos soittelee tai näkee rakkaitaan. Meillä oli todella kivaa ja heti tulikin jo ikävä siskon pieniä. Muutenkin, kun tässä itsekin kasvaa ja kokee elämässä asioita, niin sitä osaa arvostaa todella paljon lähellä olevia ihmisiä. Mä välitän teistä jokaisesta, jotka olette mun lähellä ja joita mä tapaan. Ja ette arvaakkaan, kuinka odotan koulun alkua, koska toivon, että saisin uusia ystäviä!
Tässä pieni pintaraapaisu mun kuulumisista, palaillaan viimeistään, kun koulu alkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti