keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Vaivoja vaivojen perään

Aika menee aivan älyttömän nopeasti, kohta on jo huhtikuu! Pitkästä flunssasta alkaa olla tovi ja olen saanut aika hyvin balanssiin taas ruoan ja treenamisen. Tottakai alkuun on hankalaa, kun söi vähän miten mitäkin ja treenit oli lukua nolla. Myös olen nyt ollut reilu kaksi viikkoa uudessa työpaikassa, saattoihoito-osastolla. Ja voin jo nyt sanoa, että rakastan työtäni! Työkaverit ovat ihan huippuja ja tuntuu, kuin olisin ollut tuolla vuosia. 
Miinuksena on se, että palkka on yllätys yllätys todella pieni ja vastuut lähtevät lähihoitajilta koko ajan pois enemmän. Joka on mielestäni väärin, koska koulutukseni on todella laaja ja koulussa on annettu kädentaitoja vaikka ja mihin, mutta en pääse niitä toteuttamaan, koska vastuut ja työt on annettu sairaanhoitajille. Tämän vuoksi hainkin nyt yhteishaussa sairaanhoitajaksi! Pidetään peukkuja, koska haluan todella paljon opiskelemaan ja saada uuden tutkinnon. 
Kävin viikko sitten työterveyslääkärillä ikuisen polvivaivani takia. Polveeni on siis tullut todennäköisesti jokin vamma jalkapallon takia, jäätävää kipua kävellessä eikä kipulääkkeet auta. Nyt odottelenkin soittoa lääkäriltä, että näkyykö röntgen kuvissa mitään tai onko minussa muuta vikaa, kun otettiin sydänfilmiä ja kilpirauhas- ja reumakokeet. Sitten eilen jouduin kesken työpäivän lähtemään hammassärkypäivystykseen ja kappas, lähdinkin sieltä kaksi viisaudenhammasta kevyempänä. Vaikka kipua onkin tällä hetkellä ja tuntuu, että mikään ei ole oikein hyvin, niin asioiden on tapana järjestyä ja hammaskipu hellittää kyllä aikanaan. 















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti