jokainen päivä on elämää

Jokainen päivä on elämää, elämistä. Oh, how simply is that, yeah. Toi lause ei ole ehkä kaikille niin yksinkertainen kuin miltä se kuulostaa. Tajusin ton lauseen ja sen merkityksen about viikko sitten, kun olin Antonin ja sen kavereiden kanssa elokuvissa ja siinä sitten alkoi pyörimään ihan normaalit mainokset. Joo, ei niissä mitään ,mutta sitten tuli mainos mikä oli tehty elämisestä. Siitä, että jokainen päivä on elämää ja seriously sitä ei kaikki tajua niinkään enkä minä ole koskaan sitä oikeestaan ajatellut, että joo nytkin tää mun blogipostauksen teko on elämää, että mä kirjotan sitä tai se on elämää, että mulla on tällä hetkellä karmivat silmän aluset ja oon ollut nyt tän viikon aika väsynyt. Ps. se oli vielä dna:an mainos, mistä en olis uskonut, että se mainos olisi niin oikean asian ytimessä. 
 Sen on elämistä, että mä en päässyt viittä lääkelasku koetta tänään läpi ja tuntuu, että elämä potkii päähän, mutta musta tuntuu, että tällekin on jokin tarkoitus ja tää on sitä elämistä, ylä- ja alamäkiä. Joku saattaa ajatella, että ihan helppoja noi laskut varmasti on, mutta kyllä niitä tehtäessä itku ja nauru pääsi samaan aikaan. Elämään ja elämiseen kuuluu juuri niitä hyviä ja huonoja hetkiä. Joillain niitä on vähemmän ja joillain enemmän. Mulla on ollut huonoja hetkiä ja on ehkä vieläkin joskus, mutta mä jaksan uskoa siihen, että kaikki kääntyy vielä paremmaksi. Mä en ole mikään neuvojen antaja tai mikään kaikkitietävä (musta tuntuu, että noi kaksi meinaa samaa asiaa), mutta mä haluan jakaa just tänne mun omaan blogiin ajatuksia, missä on ehkä jotakin järkeä jopa. 
En ole koskaan ollut mikään mietteliäs ihminen tai sellainen kuka pohtii asioita laidasta laitaan ,mutta mulla tulee tällaisia asioita tosta noin vain mieleen ja mä tunne itseni joskus jopa aika viisaaksi huomioonottaen sen, että en niitä kokeita päässyt läpi ja olo on kuin tyhmällä blondilla ja karu fakta vielä on se, että mä olen blondi..duh.
Aikakin menee niin nopeasti ja ei sitä tajuakaan samalla, että tässä elää joka päivä ja joka päivä on uusi päivä vaikka ei niinkään saata tuntua siltä. Ei hätää, ei mustakaan tunnu siltä aina. Yksi asia mitä ei niinkään huomaa on se, että taivas, ihmiset ja luonto muuttuu joka päivä tai hetki kerrallaan ja sen tekee eläminen. Itse asiassa mä en tiedä mistä moinen avautuminen, mutta en mä jaksanut kyllä avata mun vanhaa päiväkirjaa mihin olen kirjoittanut noin 9-vuotiaasta lähtien, siitä kirjasta mäkin huomaan, miten mun päivät on mukama ''tylsästi'' mennyt vaikka mäkin olen kasvanut joka päivä siitä saakka. 
So, be happy, don't worry they said. 

time flies, but i do not

Wou, kohta koulu lopussa ja kesäloma saa alkaa. 1.lukuvuosi amiksessa puitu ja aika mennyt kuin siivillä ja vahvasti haluan vielä lähihoitajaksi, koska mitään ongelmia ei ole tullut opiskelujen aikana ja musta tää on mahtavaa hommaa. Alkaa nämä synkät ilmat ja sateet masentamaan, koska kevään aika olisi jo paikallaan vaikka se sieltä kovasti pyrkii ilmestymään, mutta mä en ainakaan jaksa enään odottaa yhtään. 

 Anton oli meillä koko pääsiäisen ja käytiin kuvailemssa kuten ensimäisestä kuvasta voi päätellä haha. Ei me mitään ihmeellistä tehty, koska halusin itse ainakin olla vaan kun koulussa oli viime viikolla monta koetta ja stressiä muutenkin. Tänään taas kouluun ja no tosin vain kolmeksi tunniksi. 

Jos mä alan muistelemaan mitä tässä about kuukauden aikana on tapahtunut, niin ei mitään. Autokoulun aloitus on suunnitteilla äitin kanssa ja alle vuosi enään kun olen 18 vuotta. Eli kyllä tässä tapahtumia kertyy jos alkaa oikein miettimään. Tajusin muun muassa Antonin kanssa, että miten vuodet on mennyt näin nopeasti. Nuoruus alkaa olemaan lopuillaan, mutta vastahan mä aloitin ensimmäisen luokan peruskoulussa. Pikkuveli Roope aloittaa koulun syksyllä ja sillä on se kaikki edessä mikä mulla on takana. Miten 9 vuotta peruskoulussa meni tosta noin? Mä en tiedä. En edes tajua, että ''joo oon hei kohta 18'' kun olin vasta about 10 vuotias polkkatukka Anni. 

Mä en halua olla vanha. Haluan olla samassa iässä koko elämän, mutta se ei ole mahdollista. Emmä ole valmis vielä olemaan aikuinen joka käy töissä ja kuka herää syö ja nukkuu, sama rutiini koko ajan. Tää aika menee mulla vaan liiankin nopeasti, hyvä että itse pysyn perässä mitä on tekeillä. Asiat tajuaa vasta jälkikäteen, ainakin mun tapauksessa. Voisin oikein ottaa niskasta kiinni ja yrittää kirjoittaa tänne blogiin edes pari kertaa kuussa, koska huomaa, että mun kirjoitustaidot ruostuu ja kuulostan tälläkin hetkellä tosi vaikealta kun asiat hyppii eri kohdissa sekalaisesti ja tämä teksti mikä tässä nytkin on, ei kuulosta siltä, että minä sen kirjoittaisin. Kyllä tämä tästä Anni. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan avata kone ja tulla tänne avaamaan mielessä olevia asioita muiden luettavaksi.