hyvästi 2018

Vuonna 2018, 365 päivää tuntui ikuisuudelta. Mä olen suunnattoman kiitollinen vuodesta ja siitä, että vuosi vaihtui. Vuosi 2018 sisälsi muutaman muuton, uuden paikkakunnan, pari työpaikan vaihtoa, kehittymistä ihmisenä ja työmaailmassa. Sydänsuruja, yksinäisyyttä, uusia kokemuksia, niin hyviä kuin huonoja. Lemmikkejä, kesän parhaat festarit, ammattikorkeakouluun pääsyn, luopumista, ikävää, rakkautta. Vietin 20-vuotissyntymäpäivän sairaana vuoteen pohjalla.

Tähän asti tapahtumarikkain vuosi mun elämässä, joka tuntui kaikesta huolimatta ikuisuudelta. Vuosi 2018 ei ollut mun vuosi, toivon, että 2019 vuodelta on mulle enemmän annettavaa. 

Tein töitä vuoden ilman minkäänlaista lomaa muun muassa ja tuntui, että burn out on lähellä. Silti kiinnostus säilyi töissä niin paljon, että jaksoin, muun muassa ihanien työkavereiden ansiosta. Rakastan mun työtä ja odotan innolla, että valmistun ja pääsen kehittymään vielä enemmän hoitajana. Ihmissuhteiden osalta mun vuosi tuhoutui täysin, siksi päätin, että tänä vuonna keskityn omaan hyvinvointiin ja hyviin ihmissuhteisiin, tai ainakin niihin pyrin. 

Vuotta 2018 voisin kuvailla lauseella, ''luopuminen on joskus välittämistä''. Kuvat kertokoot enemmän kuin sanat. Tehdään tästä vuodesta edellistä parempi! Kiitos kaikille jotka ootte mun elämässä ja anteeksi huonon yhteydenpidon vuoksi. 

Kova väsymys

Välillä sitä pitäisi ottaa rennosti ja olla vaan. Olen mennyt ja tehnyt asioita, ilman isoa taukoa tai kunnon lepoa. Viime lomasta on pieni muistikuva, sekin kesti vain viikon. Sitä aina sanotaan, että ''nuorena jaksaa'', mutta ei, ei välttämättä jaksa. Tai lopputulos on se, että olen henkisesti ja fyysisesti aivan loppu. No, kyllä mä joskus saan pitää lomaa, haha. mutta on todella tärkeää ja hyvä, että huomaa itsestään tälläisia piirteitä ja osaa sitten (ehkä) hidastaa vähän tahtia, tai sitten ei. Itse huomaan näissä tilanteissa, että olen elänyt kaikelle muulle, kuin minulle itselleni. 

En varmaankaan sanaakaan sanonut täällä, että kävin Kotkassa, Kaakkois-suomen ammattikorkeakoulun pääsykokeissa sairaanhoitajan opintoihin. Kyllä, hain ensimmäisenä vaihtoehtona Helsinkiin, Metropoliaan, mutta ennakkokokeen pisteillä en yltänyt sinne asti. Päivä oli jännittävä ja ajattelin, että vitsit jos tänne pääsen niin olen maailman onnellisin, koska musta tulisi sairaanhoitaja! Pääsykokeet olivat yllättävän vaikeat, kävin ennen kirjallisia kokeita psykologin haastattelussa ja hän epäröi lukivaikeuteni vuoksi, että ''kuinkakohan tulet pärjäämään kokeissa, on aikamoinen setti tulossa?''. Vastasin itsevarman oloisena, mutta oikeasti pelokkaana, että ''kyllä mä uskon, että pärjään''. joissain tehtävissä loppui aika kesken, ajattelin että apua, kunhan ei tähän kaadu. Sain suurimman osan tehtävistä tehtyä ja päivän päätteeksi jäi todella epävarma olo. Meni neljä viikkoa, että sain kuulla tuloksista. Vapaapäivänä, herättyäni avasin heti puhelimen ja menin katsomaan tuloksen. Siellä luki, että olen valittu sairaanhoitajan opintoihin, Helsinkiin, Metropoliaan! Voi, olisittepa kuulleet sen ilon huudon ja ihmetyksen, olin ihan hämilläni ja onnellinen. 

Menin katsomaan pisteitäni, jotka sain, päädyin korkeimpaan pisteluokkaan ja se oli varmaan syy, miksi pääsinkin sinne minne halusin, vaikka olen kuullut, että Metropolia on vaativa koulu, niin mä tein sen! 

Meille tuli myös uusi koira, Lumi. Lumi on sekarotuinen löytökoira Kreikasta! Jos rehellisiä ollaan, niin yheiselo kotona alkoi hyvin, mutta nyt kotona on siinä mielessä kireä tilanne, että koirat ''tappelevat'' aika paljon ja jonkinlaista tuhoa kotona on aina käynyt työpäivän aikana, joka stressaa tietenkin meitä. Ehkä aika näyttää, kuinka koirat asettuvat ja tulevat toimeen, sekä kuinka Lumi alkaa luottamaan meihin kunnolla. Joka tapauksessa ihania koiria molemmat. 

Mulla on nyt viikonloppuvapaa ensimmäistä kertaa noin kolmeen viikkoon ja vihdoin, mun ihanat pikkuveljet tulivat yökylään siskon luokse! Nytkun välimatkaa on taas perheeseen jonkin verran, niin sitä osaa arvostaa, jos soittelee tai näkee rakkaitaan. Meillä oli todella kivaa ja heti tulikin jo ikävä siskon pieniä. Muutenkin, kun tässä itsekin kasvaa ja kokee elämässä asioita, niin sitä osaa arvostaa todella paljon lähellä olevia ihmisiä. Mä välitän teistä jokaisesta, jotka olette mun lähellä ja joita mä tapaan. Ja ette arvaakkaan, kuinka odotan koulun alkua, koska toivon, että saisin uusia ystäviä! 

Tässä pieni pintaraapaisu mun kuulumisista, palaillaan viimeistään, kun koulu alkaa! 

Elämä mullistui

Tämän ''pienen'' blogitauon jälkeen on hyvä kertoa elämästään, koska paljon on tapahtunut. Olen siis elossa! Muutimme huhtikuun lopulla Timin kanssa yhteiseen asuntoon, Vantaalle ja mä rakastan meidän asuntoa, se on ihana! Asetuimme heti taloksi ja arki lähti käyntiin. Olen nyt ollut töissä aika kauan ilman minkäänlaista lomaa, mutta enköhän jaksa. Piristää kummasti rankkaa arkea isot ja pienet elämänmuutokset. Olisin näistäkin asioista aikaisemminkin voinut kirjoittaa, mutta tiedättehän, päivät vaan kuluu ja jotkin asiat vain yksinkertaisesti jää. Haluan silti pitää tämän harrastuksen, enkä ottaa mitään stressiä. 

Timillä alkoi kesäloma toukokuussa. Kävimme useasti eri kahviloissa, ja ai että, täällä on ihania paikkoja jossa käudä upealla säällä! Rakastan asua täällä. 

Kävimme myös jätkäsaaressa, Clarion hotellissa, jonka Timi oli minulle yllätykseksi järjestänyt! Sain kasan kukkia ja koruja ja voi, että tää tyttö oli maailman onnellisin. 

Vaikka olin Timin lomalla itse töissä niin miksi emme tekisi jotain ikimuistoista. Lähdimme noin reilu viikko sitten extemporee Tamperelle, Torni hotelliin ja vau, se oli hieno! Pääsimme 19.kerrokseen ja voitte vaan kuvitella maisemat. Sää oli mitä upein ja meillä oli tosi kivaa ja ihanaa. Kaiken rentoutumisen keskellä kävimme treenaamassa, shoppailemassa ja seuraavana päivänä menimme Särkänniemeen! Isot lapset pääsivät pitämään hauskaa, haha.

Ja hauskaa olikin, olimme noin viisi,kuusi tuntia ja se näkyi myös ihossa, tuli nimittäin palattua auringossa. Sitä ei enää näin ''isona'' pahemmin huvipuistoissa tule käytyä ja voin sanoa, että mua oikeesti pelotti mennä johonkin laitteeseen mikä oli nuorempana ihan ''iisi''. 

Elämä on ihanaa.

Ja hei! Huomenna mä menen sairaanhoitaja amk pääsykokeisiin Kotkaan! Toivotaan parasta. Ja jos joku miettii, että miksi Kotkaan, niin muualle en päässyt, haha. Esivalintakoe kouluun oli aivan järkyttävä, mutta toivon että alamäkien ansiosta pääsisin kouluun, se olisi tosi iso juttu minulle.

Olemme jonkin aikaa puhuneet Timin kanssa, että haluamme koiran jossakin vaiheessa, vaikka loppuvuodesta. Katselimme netistä erilaisia koiria, ihan vaan ''huvikseen''. No, annihan se sieltä löysi monia ihania ykislöitä, mutta emme tietenkään tarttuneet ensimmäiseen. Selasin kauan netin ihmeellistä maailmaa ja löysin aivan ihanan kultaisen värisen, pienen 10 viikkoisen pennun Teuvasta. Pentu on sekarotuinen, emo cockerspanieli ja isä villakoiran ja jackrusselin sekoitus. Pentu oli aivan valloittava ja sydäntä sulattava. En pystynyt olemaan laittamatta viestiä kasvattajalle ja melkein heti tulikin viesti, että pentu on vapaa, haluatteko sen? Ai että haluammeko? Kyllä! Aikaa oli kaksi päivää ennenkuin pentu tulisi meille. Ostimme pikaisesti kaiken tarvittavan ja siivosimme asunnon ja matot äkkiä pois lattialta. Lähdimme perjantaina 1.6 töistäni hakemaan pentua Parkanon Abc:lta. Matka oli pitkä, mutta täysin pennun arvoinen. Kun tapasimme pennun, se näytti ihan Bellalta, ja siitä hänen nimensä tulikin. Pieni Bella oli pelokas mutta tuli hyvin nopeasti luokseni ja matkamme alkoi kohti Vantaata. Bella ulvoi hetken ja oli hämillään, mutta nukkui miltein koko matkan. Pääsy uuteen kotiin oli jännittävää, mekin jännitimme, mutts nyt Bella on kuin kotonaan. Työstämme vielä sisäsiisteyttä ja yksinoloa, mutta muuten menee todella hyvin ja Bella saa paljon rakkautta ja on todellinen villi pentu ja leikkisä, voi kun isi ja äiti jaksaisi leikkiä aina kun Bella haluaa. Alhaalla kuvia hänestä, käy ihmeessä katsomassa! 

Mutta yhteenvetona, meillä, koko perheellä menee hyvin ja minulla myös. Välillä tuntuu, että tarvitsisi stopin elämään ja saisi keskittyä itseensä ja unohtaa kaiken ikävän, mutta täysin selvää on se, että elämässä tällä hetkellä on vain iloisia ja ihania asioita. Olette ihania ja rakastan perhettäni. Toivottavasti jaksoitte lukea, ensi kertaan, pusuja!