keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Elämä mullistui

Tämän ''pienen'' blogitauon jälkeen on hyvä kertoa elämästään, koska paljon on tapahtunut. Olen siis elossa! Muutimme huhtikuun lopulla Timin kanssa yhteiseen asuntoon, Vantaalle ja mä rakastan meidän asuntoa, se on ihana! Asetuimme heti taloksi ja arki lähti käyntiin. Olen nyt ollut töissä aika kauan ilman minkäänlaista lomaa, mutta enköhän jaksa. Piristää kummasti rankkaa arkea isot ja pienet elämänmuutokset. Olisin näistäkin asioista aikaisemminkin voinut kirjoittaa, mutta tiedättehän, päivät vaan kuluu ja jotkin asiat vain yksinkertaisesti jää. Haluan silti pitää tämän harrastuksen, enkä ottaa mitään stressiä. 
Timillä alkoi kesäloma toukokuussa. Kävimme useasti eri kahviloissa, ja ai että, täällä on ihania paikkoja jossa käudä upealla säällä! Rakastan asua täällä. 
Kävimme myös jätkäsaaressa, Clarion hotellissa, jonka Timi oli minulle yllätykseksi järjestänyt! Sain kasan kukkia ja koruja ja voi, että tää tyttö oli maailman onnellisin. 
Vaikka olin Timin lomalla itse töissä niin miksi emme tekisi jotain ikimuistoista. Lähdimme noin reilu viikko sitten extemporee Tamperelle, Torni hotelliin ja vau, se oli hieno! Pääsimme 19.kerrokseen ja voitte vaan kuvitella maisemat. Sää oli mitä upein ja meillä oli tosi kivaa ja ihanaa. Kaiken rentoutumisen keskellä kävimme treenaamassa, shoppailemassa ja seuraavana päivänä menimme Särkänniemeen! Isot lapset pääsivät pitämään hauskaa, haha.
Ja hauskaa olikin, olimme noin viisi,kuusi tuntia ja se näkyi myös ihossa, tuli nimittäin palattua auringossa. Sitä ei enää näin ''isona'' pahemmin huvipuistoissa tule käytyä ja voin sanoa, että mua oikeesti pelotti mennä johonkin laitteeseen mikä oli nuorempana ihan ''iisi''. 
Elämä on ihanaa.
Ja hei! Huomenna mä menen sairaanhoitaja amk pääsykokeisiin Kotkaan! Toivotaan parasta. Ja jos joku miettii, että miksi Kotkaan, niin muualle en päässyt, haha. Esivalintakoe kouluun oli aivan järkyttävä, mutta toivon että alamäkien ansiosta pääsisin kouluun, se olisi tosi iso juttu minulle.
Olemme jonkin aikaa puhuneet Timin kanssa, että haluamme koiran jossakin vaiheessa, vaikka loppuvuodesta. Katselimme netistä erilaisia koiria, ihan vaan ''huvikseen''. No, annihan se sieltä löysi monia ihania ykislöitä, mutta emme tietenkään tarttuneet ensimmäiseen. Selasin kauan netin ihmeellistä maailmaa ja löysin aivan ihanan kultaisen värisen, pienen 10 viikkoisen pennun Teuvasta. Pentu on sekarotuinen, emo cockerspanieli ja isä villakoiran ja jackrusselin sekoitus. Pentu oli aivan valloittava ja sydäntä sulattava. En pystynyt olemaan laittamatta viestiä kasvattajalle ja melkein heti tulikin viesti, että pentu on vapaa, haluatteko sen? Ai että haluammeko? Kyllä! Aikaa oli kaksi päivää ennenkuin pentu tulisi meille. Ostimme pikaisesti kaiken tarvittavan ja siivosimme asunnon ja matot äkkiä pois lattialta. Lähdimme perjantaina 1.6 töistäni hakemaan pentua Parkanon Abc:lta. Matka oli pitkä, mutta täysin pennun arvoinen. Kun tapasimme pennun, se näytti ihan Bellalta, ja siitä hänen nimensä tulikin. Pieni Bella oli pelokas mutta tuli hyvin nopeasti luokseni ja matkamme alkoi kohti Vantaata. Bella ulvoi hetken ja oli hämillään, mutta nukkui miltein koko matkan. Pääsy uuteen kotiin oli jännittävää, mekin jännitimme, mutts nyt Bella on kuin kotonaan. Työstämme vielä sisäsiisteyttä ja yksinoloa, mutta muuten menee todella hyvin ja Bella saa paljon rakkautta ja on todellinen villi pentu ja leikkisä, voi kun isi ja äiti jaksaisi leikkiä aina kun Bella haluaa. Alhaalla kuvia hänestä, käy ihmeessä katsomassa! 
Mutta yhteenvetona, meillä, koko perheellä menee hyvin ja minulla myös. Välillä tuntuu, että tarvitsisi stopin elämään ja saisi keskittyä itseensä ja unohtaa kaiken ikävän, mutta täysin selvää on se, että elämässä tällä hetkellä on vain iloisia ja ihania asioita. Olette ihania ja rakastan perhettäni. Toivottavasti jaksoitte lukea, ensi kertaan, pusuja! 


























Vaivoja vaivojen perään

Aika menee aivan älyttömän nopeasti, kohta on jo huhtikuu! Pitkästä flunssasta alkaa olla tovi ja olen saanut aika hyvin balanssiin taas ruoan ja treenamisen. Tottakai alkuun on hankalaa, kun söi vähän miten mitäkin ja treenit oli lukua nolla. Myös olen nyt ollut reilu kaksi viikkoa uudessa työpaikassa, saattoihoito-osastolla. Ja voin jo nyt sanoa, että rakastan työtäni! Työkaverit ovat ihan huippuja ja tuntuu, kuin olisin ollut tuolla vuosia. 
Miinuksena on se, että palkka on yllätys yllätys todella pieni ja vastuut lähtevät lähihoitajilta koko ajan pois enemmän. Joka on mielestäni väärin, koska koulutukseni on todella laaja ja koulussa on annettu kädentaitoja vaikka ja mihin, mutta en pääse niitä toteuttamaan, koska vastuut ja työt on annettu sairaanhoitajille. Tämän vuoksi hainkin nyt yhteishaussa sairaanhoitajaksi! Pidetään peukkuja, koska haluan todella paljon opiskelemaan ja saada uuden tutkinnon. 
Kävin viikko sitten työterveyslääkärillä ikuisen polvivaivani takia. Polveeni on siis tullut todennäköisesti jokin vamma jalkapallon takia, jäätävää kipua kävellessä eikä kipulääkkeet auta. Nyt odottelenkin soittoa lääkäriltä, että näkyykö röntgen kuvissa mitään tai onko minussa muuta vikaa, kun otettiin sydänfilmiä ja kilpirauhas- ja reumakokeet. Sitten eilen jouduin kesken työpäivän lähtemään hammassärkypäivystykseen ja kappas, lähdinkin sieltä kaksi viisaudenhammasta kevyempänä. Vaikka kipua onkin tällä hetkellä ja tuntuu, että mikään ei ole oikein hyvin, niin asioiden on tapana järjestyä ja hammaskipu hellittää kyllä aikanaan.