taas tässä pisteessä

''Mun pää on tällä hetkellä kuin maapallo, jossa on sotatila ja rauhansovinnot samaan aikaan päällä. En häpeile sitä, mitä ongelmia mulla on ollut ja mitä käyn läpi nyt. Alle kuukausi sitten meni kaikki sekaisin aikalailla, kun kuulin, että minulla on toistamiseen syömishäiriö. Se on sairaus, joka voidaan ja pitää parantaa. Noin 14-vuotiaana minulla oli se ensimmäisen kerran ja en oikeastaan itse käsitellyt asiaa kunnolla ja halusin sen menevän vain äkkiä ohi eikä ravitsemusterapeutillakaan käyty kuin kerran,eli se jäi kartoituskäyntiin. No, se menikin ohi, jäi vähän niinkuin pimentoon ja kaikki oli hyvin. Nyt, kun olen vielä vanhempi kuin silloin, niin tämä tuntuu tottakai raskaammalta. En halua mitenkään kuuluttaa kaikille sitä että ''mulla on hei syömishäiriö!'', ei, vaan niinkuin tiedätte kerron tänne mieltä painavia asioita ja ne lukee ketkä tahtoo, sekä musta on varmaan mahtavaa joskus lukea näitä ja ajatella ''selvisin tostakin''. 
Olen vähän sellainen ihminen, että jos mulle sanoo, että ''unohda koko juttu, älä liikaa mieti sitä'', niin niinhän mä teen ja en koskaan sisäistä asiaa. Nyt mä haluan rauhassa käsitellä tän asian mun mielessä, ilman että kukaan käskee kuinka mun tulee toimia. Mun mielestä asioista pitää osata puhua ja mä olenkin puhuja ihminen. 
Syömishäiriö koetaan, että niitä on vain esimerkiksi yhtä lajia, anoreksia. No, sitä mulla ei ole, vaan vähän epätavallinen versio syömishäiriöstä. Kävin terveydenhoitajalla ennen sairauden toteamista ja hän sanoi katsoessaan mun painokäyrää, että ''nyt ollaan samassa pisteessä kuin silloin 14-vuotiaana''. Se oli kova paikka, enkä halunnut sanoa sitä ääneen, että mulla on taas syömishäiriö,kuinka turhauttavaa! Pelkäsin sitä kauan, että jonain päivänä mulle vielä tulee ongelmia ja nyt niitä tuli. Siitä olen kuitenkin onnellinen, että nyt asiat hoidetaan kunnolla vielä kun olen nuori ja elämä vasta aluillaan.
Voin sanoa, että kyllä mä aika sekaisin tällä hetkellä olen pääni kanssa. Sairas-anni ja terve-anni taistelee joka päivä yhdessä monista asioista. Moni ajattelee, että ''miksi pitää stressata syömisestä, normaali ihmisen toiminto hei haloo!''. Niinhän se on, mutta sairastuneelle sitä ei ainakaan kannata sanoa. Tottakai mä tiedän mitä on normaalisyöminen,mutta multa se ei onnistu noin vain. Mietin itsekin, että ''miksi en voi syödä normaalisti?'', se on rankkaa, et arvaakkaan kuinka rankkaa. Hurjaa ajatella, että vuoden aikana laihduin 10 kiloa tuosta noin vain. Nyt on prosessi menossa, että saisin niistä kiloista edes puolet takaisin, ja arvaatkaa mitä, olen lihonnut 4 kiloa! Kyllä tästä ylös noustaan ja mä selviän, elämässä on selvitty jo niin ''monesta'' asiasta, että mä selviän tästäkin, olen vahva. Niinhän se on, että ''mikä ei tapa, se vahvistaa''. Siihen mäkin uskon. Ihanaa viikkoa kaikille, mä lähden kohta pyöräilemään tuossa ihanassa kevätsäässä töihin!''