aikuinen nainen mä oon

''Olen kokenut paljon. 18-vuotta nähnyt asioita ja kasvanut lapsesta isoksi. Juhittiin antonin syntymäpäiviä siis viikko sitten lauantaina ja nyt viime viikonloppuna mun synttäreitä. Tuntuu, että elämä on ollut yhtä juhlaa tällä hetkellä! Olen todella ilonen ja onnellinen. Viime lauantaita odotin niin kauan, muistan että 14-vuotiaana ajattelin ''enää 4 vuotta niin oon 18!'' ja tässä sitä ollaan. Voin jopa sanoa, että koskaan ei ole ollut noin ihania juhlia. Mun ympärillä oli sukulaisten lisäksi vanhoja tuttuja, lapsuudenkavereita. Sain tottakai itkeä (ilosta) heti kun aamulla heräsin 20.2, se oli tosi mahtava tunne. Mun luona oli rakas poikaystävä laulamassa paljon onnea vaan hiljaa korvanjuuressa, sain ihania lahjoja ja mun 5-vuotias pikkuveli Kasperi kiiruhti tuomaan mulle parissa minuutissa tehdyn kortin missä oli mun nimen i:in päällä sydän. Kaikki oli mahtavasti, enkä koskaan tule unohtamaan noita juhlia. Harmi vaan, että no, ei sitä kaikkien kanssa kerinnyt jutella, mutta en kuitenkaan turhaan heitä kutsunut, joten se kertoo jotain. Jokaikinen kuka tuli paikalle tai edes onnitteli facebookissa merkitsi mulle paljon. Mulla on niin sanotusti ''uudesti syntynyt'' olo, kyllä se kuulostaa oudolta, mutta siltä musta tuntuu. En voi lakata hymyilemästä. 
Vaikka elämässä tähän asti on käynyt vaikka mitä, mä en silti kadu yhtäkään hetkeä. Kaikki ylä- ja alamäet on opettanut mua niin paljon. On itketty, naurettu, koettu pahoja ja hyviä asioita, tutustuttu uusiin ihmisiin, menetetty tärkeitä ihmisiä. Se on elämää ja elämä on. 
Tästä jatketaan siis vahvempana, vanhempana ja avoimena kohti uusia tapahtumia. Haluan vielä kiittää muutamia ihmisiä, koska koen sen tärkeäksi. 
Kiitos, Anton, äiti, Jenna. Jenna on tukenut mua kaikissa asioissa, kaikissa. Tämä kyseinen ihminen säntäsi kerran minuuteissa aamu yhdeksältä mun luo, kun tuli ero silloisen pojan kanssa. Jennan kanssa ollaan tunnettu huimat 11 vuotta. Me ollaan riidelty tottakai, mutta selvitty aina. Mä en olis selvinnyt mun elämän tapahtumista ilman tätä tyttöä. Aivan mahtava nainen ja mun sielunsisko. Ihminen kenen kanssa olen viettänyt eniten aikaa mun elämästä. Jenna on aina valmis kuuntelemaan ja niin myös olen minä. Rakastan sinua.
Äiti, äiti kirjoitti mun seinälle sinä aamuna, kun täytin 18 pitkän kirjoituksen. Se kosketti tosi paljon. Me ollaan äitin kanssa oltu silloin kun olin pieni, niin kahdestaan. Mä voin kiittää äitiä oikeastaan kaikesta. Äiti tuki kun mua kiusattiin, kun mulla oli ongelmia ja se on nähnyt tottakai mun kasvavan. Teini-iässä olin kylläkin aika jäärä ja riideltiin paljon, kyllä sitä riitaa nykyäänkin tulee, mutta tällaisia me naiset ollaan, mä tiedän ja me tiedetään, että riitely on ihan normaalia. Mutta mä voin kertoa äitille kaiken, kaikki ei siihen pysty.
Anton, mä en tiedä mitä sanoisin. Anton on pitänyt mut pystyssä, kun mulla on ollut vaikeuksia koulun kanssa, itseni kanssa tai ihan minkä tahansa asian kanssa. Ihminen kuka on näyttänyt ja näyttää edelleen yhtä vahvasti rakastavansa mua. Rakkaus on mulle tosi iso juttu, enkä olisi uskonut, että jo tässä iässä tapaan sen oikean. Meillä ei ole koskaan ollut mitään isoa riitaa ja hyvä niin, koska tietenkin riidat kuuluu parisuhteeseen ja ollaanhan me kinasteltu, mutta paremmin me osataan rakastaa. Me ollaan niin samanlaisia. Anton on samalla mun paraskaveri ja poikaystävä. Sä olet ihminen, josta en koskaan luovu. 
Tässä nyt tärkeimmät kiitokset, mutta tähän loppuun haluan kiittää seuraavia henkilöitä; mummo,  sissy, johanna, suvi, saara, iida, oona. Rakastan teitä kaikkia niin paljon. Ai että, tästä tuli pelkkää lovea oleva postaus.''