''Eilinen oli hyvä päivä,otsikon mukaan kaunis päivä. Aamulla tuntui kuitenkin, että ei tästä mitään tule, taas huono aamu. Pääsin kouluun pyörää taluttaen, mutta sentään ajoissa, näytin melkein vastaantulevalle aura-autolle sitä rumaa sormea, kun itse melkein pyörin lumessa ja se ajaa ohi.
Koulupäivä oli mun onneksi lyhyt, miltein vain pari tuntia. Viime viikolla kokeilin käydä kirjallisessa teoriakokeessa, koska olin tehnyt sen harjotteita ja kaikki oli mennyt oikein. No, siinä kokeessa oli jopa 30 minuuttia aikaa, sain hylätyn. Sen jälkeen tuntui, että 'ei itku, en pääse siitä koskaan läpi'. Tämä väite kääntyi eilen onneksi. Menin 'suulliseen teoriakokeeseen terveysperustein' eli pääsin siihen, koska mulla on lukivaikeus. Luulin, että 'suullinen' tarkoittaa, etä multa kysellään asioita, mutta ei, se oli samanlainen teoriakoe, mutta aikaa oli tunti ja miten kävikään. Pääsin läpi ja tuli vain kolme virhettä!
Onnea on myös ollut se, että ensimmäisiä kertoja kahteen viikkoon olen saanut nukkua omassa sängyssä, wau. Kyllä, mun huoneessa oli pakkasten ollessa -25C todella kylmä ja jouduin nukkumaan pikkuveljien huoneen lattialla. Nyt olen nukkunut paremmin kuin koskaan, ja sitä oon kaivannut toisinkun katkonaisia öitä. On se hassua miten viikot ovat niin erilaisia. Kaikki muistanee sen mun edellisen postauksen 'epäonnen viikon' kun taas nyt kaikki menee nappiin.
Reilu viikko sitten aloitin niin sanotun 'elämänmuutoksen', projektin,millä nimellä sitä ikinä itse haluaakaan kutsua. Painon laskiessa koko ajan alaspäin, päätin että nyt sen on loputtava tai kuihdun käsiin. Tää muutos tuntuu välillä jopa epämukavalta, koska ennen se on mennyt näin, että on pitänyt laihduttaa. Nyt lihotetaan, ja olen lihonnut huimat puoli kiloa. Kroppa voi hyvin ja voin sanoa, että saatan jopa olla energisempi kuin ennen. Ruokavalioon olen siis lisännyt aamupalan ainoastaan. Samoilla treeneillä ja hommilla mennään, mutta ruokaa kroppaan lisää pikkuhiljaa.
Ja luojan kiitos, tähän loppuun, että ne koulutehtävät joista viimeeksi tuskailin, on miltein kaikki saatu tehtyä. Huomaa, että kauhea taakka tippuu harteilta, kun niitä saa pikkuhiljaa pois päiväjärjestyksestä. Ja sain pitkästä aikaa samoja töitä mitä tein kesällä! Ja synttärit on kohta enää 3 viikon päästä! Voi tätä ilon määrää. Pitäkää ihana loppuviikkko ja viikonloppu ihanat.''
''Kohta päättyvä viikko on ollut kuin jostain painajaisesta. Tuntuu, että mikään ei ole mennyt hyvin tai että tällä yhteiskunnalla on ollut jotain mua vastaa niin pienillä kuin isoilla teoilla. Koulusta sen kuin tulee ja tulee lisää kouluhommia, projekteja, vastuuta ja yksinkertaisesti tuntuu vain, että hukun kohta kaikkeen. En ole ees kunnolla perillä missä mennään, eikä varmaan kauhean moni muukaan mun luokalta. Mutta totahan se koulumaailma on, tuntuu vaan stressaavalta kun ennen lomaa oli kauheasti vapaapäiviä, löysiä koulupäiviä kokonaisuudessaan eikä paljoakaan hommaa ja kun kerralla tulee paljon niin ei pää sitä kestä.
Puoli vuotta vanha iphone puhelimeni meni rikki alkuviikosta. Se on vain puhelin, mutta turhauttaa kun se on niin ''uusi' (tosin ostin käytettynä), mutta maksoin siitä paljon ja rahat joilla maksoin olivat juuri tätä ostoa ennen tienatut lomarahat.
Tällä viikolla oli myös turhia odotuksia, erehdys aikatauluista, ja kun olisi ollut vielä parempaakin tekemistä kuin odotella. Samalla suunittelin viikonloppua varten yllätystä joka yllätys yllätys meni pieleen, tunsin epäonnistumista ja surua, kun tuntui, että kaikki on mennyt päin sitä itseään.
Kaiken huipennukseksi lähdin eilen iltajunalla Helsinkiin, ajattelin että ''ohho sentään yksi asia onnistuu'', mutta mites kävikään, väsyneenä ja melkein itku silmässä istuin junassa lisäaikaa noin puolituntia, edessä olevissa junissa oli vikaa ja tämä tapahtui juuri niillä minuuteilla, kun mun olisi pitänyt olla Antonin syleilyssä.
Voin siis sanoa kerrankin, että mä olen niin väsynyt tästä viikosta ja koko viikosta, kun yleensä sitä on väsynyt yhdestä tai parista päivästä. Ja en säästä teitä vieläkään valitteluilta, eilen tuntui, että mun kroppa vaan romahtaa, oli mahakipua, todennäköisesti juuri alkanut kynsivallintulehdus (eli olen yksijalkainen melkein tällä hetkellä) ja sitä väsymystä ja päästä itketyt silmät. Huhhu, mitä se ihminen kestääkin. Tästä jatketaan tottakai vahvempana, mutta en tälläkään hetkellä taaskaan tekisi mitään ilman tätä blogia, paikkaa johon vaan kertoa kaiken.
Toivottavasti muilla on mennyt viikko hyvin ja hyvää viikonloppua kaikille! Olette rakkaita.''
''Hello, it's me, for long time. Vuosi 2015 oli mahtava. Ei sitä edes tajua kuinka nopeasti aika meni. Täytin 17-vuotta, ja se jos mikä tuntui turhalta vuodelta täyttää, mutta toi ikä oli minulle vähän niinkuin valmistautumisen vuosi. Valmistautuminen 18-vuoteen, ajokorttiin, miettimisaikaa erikoistumisalaa varten ja vuosi 2015 oli muutenkin kokemuksien ja kasvamisen vuosi. Olin töissä miltein koko kesäloman ajan, huipennukseksi pääsin Espanjaan Antonin kanssa töiden jälkeen ja sain rentoutua, Anton ja minä menimme kihloihin ja vuosi yhdessä oloa tuli täyteen. Rakas pikkuveli meni kouluun ja se jos mikä tuntui hurjalta. Tajusin että olin vuodessa laihtunut -8kg ja tarkoitus ei ollut edes laihduttaa eli muutoksia omassa kropassakin tapahtui. Ristiriitoja oman mielen ja kropan kanssa silti oli vuonna 2015, mutta hyvin mä selvisin. Lupauksena tälle vuodelle teinkin, että en stressaisi niin paljon tai olisi niin itsekriittinen (työstän asiaa paraaikaa). Mutta olen ylpeä mun saavutuksista ja elämäntapamuutoksista.
Vuonna 2015 oli onnistumisia ja epäonnistumisia. Työssäoppimispaikassa ei mennyt kaikki niinkuin piti, siitä syystä itsetunto laski ja työmotivaatio on ollut alhaalla, tunsin siis suurta epäonnistumista. Onneksi pääsin takaisin koulunpenkille ja seuraava harjoittelu vasta maaliskuussa.
Kesällä kävin myös tuurissa parhaan ystävän kanssa ja reissu mökillä heitettiin perinteiden kunniaksi.
Vuodelta 2015 sain oppia paljon, tapasin uusia ihmisiä ja pääsin ottamaan osaa eri ihmisten elämäntapahtumiin ja siitä olen todella iloinen ja kiitollinen.
Tubecon toistamiseen tuli koettua, keikka, lähihoitajapäivät messukeskuksessa, näyttelyitä, innostuin maalaamaan, lukemaan ja lievittämään stressiä tai ottamaan iloja irti luovien menetelmien kautta.
Itkua, naurua, rakkautta, ristiriitoja, onnellisuutta, epäonnistumisia, kasvamista, tässä vuosi 2015 tiivistettynä sanoiksi.
Innolla odotan mitä vuosi 2016 tuo tullessaan, kun se alkoi jo viikon vietettäen lomaa rakkaan kanssa ja kohta lisää syntymäpäiviä ja muita menoja. Tästä tekstistä ei tule tämän pitempää, koska kaikki kiteytyy seuraaviin kuviin ja haluan vain sanoa kaikille kiitos ketkä ovat tukeneet minua, olleet paikalla kun sitä on tarvittu, keitä olen tavannut ja kiitos mun lukijoille! Katse kohti tulevia kirjoituksia ja ihania asioita. Love you all.''
