Joku huokaisee jo sen takia, että taas on vuorossa yksi kiusaamispostaus tai että avautuisin mun kokemuksista. Periaatteessa avaudun, mutta tää on enemmän puhumista mun kiusaajille, jos ja kun he tätä lukevat, eli älä pelästy, että suruvalitteluja olisi tiedossa, ehei.
Aihe tuli tänään töissä mieleen, kun mietin, että mitäköhän mun kiusaajat tänä hetkenä ajattelee tai muistaako ne edes koko asiaa. Kyllä, nuorena (10-15v) ollaan tyhmiä ja kiusataan koska se on hauskaa. Mun mielipide on asiaan se, että kaikki on myös kasvatuksesta kiinni. Sä et kiusaa jos oot saanut tarpeeksi rakkautta tai jos sut on kasvatettu oikein. Oikein kasvatettu persoona/henkilö on kaikkien kaveri ja tuntee huonoa omaatuntoa siitä jos toisella on paha olla. Halaa herrantähden sun vanhempia kun vielä voit ja kunnioita. Uskon, että mun kiusaajien kohdalla asia oli toisin. Mä en ala nimiä luettelemaan, koska sä häpeäisit sitä, että mun lukijat etsisi sut facebookista. Mä muistan kaikki nimet, kaikki ne ilmeet ja kasvot kuin eilisen, joten älä luule että pääsisit vähällä.
Sulle tää saattaa tulla yllätyksenä, että mitä ihmettä vieläkö mä muistan, kyllä vieläkin!
Toiset sanoo, että tällaiset aiheet ja omasta elämästään vähänkin kertominen on huomionhakuisuutta. Te ootte väärässä. Mä en halua huomiota vaan haluan että ihmiset tajuaa tällaisen asia.
Kaikki ei usko, että mua olisi kiusattu mun kovanaamaisuuden perusteella tai hyvän itsetunnon perusteella eli ulkokuoren, mut näin se vaan on ja uskon, että mä oon kokenut sen aika pahimman mahdollisen. (En voi lakata ajattelemasta sitä, että sä kuitenkin ajattelet että ''joojoo huomiota toi hakee tollasella yliampumisella''.)
Tajuatsä mitä just sinä kiusaaja oot tehnyt? Mä oon sua vahvempi. Mä uskalsin kertoa asiasta vanhemmille ja oon ylpeä siitä että uskalsin saada sut rehtorinkin puhutteluun, tästä johti nimitys mulle ''vasikka'', kantelin asioista, jep niin mä tein. Oli suoraan sanottuna aivan karmivaa mennä kouluun ja olla kasvotusten kiusaajani kanssa. Pahaa tekee sanoa näin, mutta mieti jos en olisi kertonut niin voisin ihan hyvin olla yksi niistä ketkä menee taivaisiin. Vahvana istun tässä koneen ääressä ja toivon, että sulla on ihan hiton huono omatunto.
Kiusatun elämä muuttuu kokonaan. Muiden on se vaikea ymmärtää ja no ne ajatteleekin, että ''no miten nyt sellanen sua kaivaa vieläkin''. Pahimmat traumat tapahtuu lapsuudessa ja niitä joutuu kantaa loppuelämänsä, niin se vain on. Pelkkä sun ''läski'' tai ''hyi'' sana satuttaa todella paljon.
On hauskaa huomata, kun tapaa ohimennen kiusaajiaan niin miten he ovat kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan mun tutun (eli kumppaninsa) tai entisen luokkalaisen kanssa. Siinä niin nätisti hymyillään, mut mä hymyilen sun tyttöystävälle, enkä sulle kuka pahotit silloin joskus mun mielen.
Kaikki tietää kiusaamisen muodot ja blaa blaa en niistä ala kertomaan, mutta muista kiusaaja, että kaikki sun ilmeet ja sanat, kiusaamisen mukana olo on mun muistissa todella tarkasti.
Harmittaa, että mä, just mä kenelläkkään ei pahaa tahtova tyttö jouduin just sun silmätikuksi ja kaikkien sen jälkeen, koska sitä en olis mulle halunnu käyvän.
Mun rakas pikkuveli Roope aloittaa koulun nyt syksyllä, auta armias jos sitä pientä poikaa kiusataan. Niin väärin, että yleensä heikoimmat valitaan kiusaamisen kohteeksi ja kyllä Roope on todella herkkä ja mä rakastan sitä aivan mahottomasti. Mä en halua Roopen kokevan sitä, enkä halua kenenkään kokevan. Se tuntuu hirveeltä. Kaikki ei uskalla puuttua kiusaamiseen jos sellaista näkee ja no niin kävi mun kohdalla ja oma opettajakin vähätteli että ''kyllä se kohta loppuu'', ei sitä jatkui 4 vuotta hitto vie. Ottakaa nyt tosissaan hyvät aikuiset ihmiset jos pieni lapsi kertoo olevansa surullinen tai jopa suoraan sanottuna kiusattu, puuttukaa!
Ehkä tää oli tässä vaikka en mitään ''neuvoja'' antanutkaan mun kiusaajille, mutta miettikää välillä miltä toisesta tuntuu, mietin vain et mikä sussa sai tekemään sen, idiootti, hyvää yötä.''
