Heippa taas ja oikein hyvää joulua kaikille! Tuntu oikealta tulla krjoittamaan tänne taas. Joulumielen kohotukseksi satoi onneksi lunta, ilman sitä ei tuntuisi miltään. Meillä jouluaatto meni samaan malliin kuin ennenkin. Nuoremmat lapset perheestä katsoi joulupukn kuumalinjaa, mutta itseäni se ei tällä kertaan kiinnostanut joulupukin vaihdon takia haha, mutta ei kelpaa mikään muu pukki kun tuo vanha kuka on ollut ennenkin. Mutta Valkelassa käytiin haudalla normaaliin tapaan, sen jälkeen syötiin ja saunottiin ja lopuksi oli lahjojen aika, joka oli selvästi veljien kohokohta koko päivässä piparkakkutalon syönnin lisäksi, voi että.
Lahjoja tuli tarpeeksi ja koko päivä oli mukava. Tänään olen menossa Helsinkiin päin noin kahen tunnin päästä Antonin luokse tottakai ja me tullaan maanantaina meille ja vietetään uusi vuosi yhdessä,eli paras uuden vuoden alku ja 2014 vuoden lopetus. Tähän vuoteen on mahtunut kaikkea mm. Kesätyöt, yhden päivän verran töitä pioneerifestivaaleilla, 9.luokka loppui, amis alkoi, Tubecon (jossa tapasin tämän hölmöläisen nimeltä Anton), monta youtube-miittiä, 5 tunnin junamatka Vaasaan veljen kanssa ja takaisin, Helsingissä parin päivän ajan kaupunkielämän viettoa. Eli lyhyesti ylä-ja alamäkiä, iloa ja surua, rakastumista ja riitoja ystävän kanssa ja joidenkin asioiden alkuja ja loppuja. Vuosi oli siis opettava ja aika mielenkiintoinen. Koskaan ei ole samanlaista vuotta. Toivokaamme siis, että kaikille vuosi 2015 on joko parempi kuin tämä vuosi tai jopa aika samanlainen. Itse uskon sen tuovan minulle opetuksia vielä lisää huomioiden tulevaa työssäoppimista ja heti 2015 vuoden jälkeen 18 vuoden ikä.
Mä odotan tosi innolla joulukuun 30.päivää, koska silloin mulla ja Antonilla tulee täyteen 4 kuukautta seurusteluaikaa. Joo se on todella pieni aika, mutta mulle pitkä aika siinä määrin kauan Anton on mua ''jaksanut'' katsella ylä- ja alamäkien aikana. Se on vain todella jännää kuinka yhdestä ihmisestä, jonka tunsi noin 5 kuukautta sitten tuli kahdessa viikossa poikaystävä ja nykyhetkellä maailman paras ystävä myös. Tämä teksti on vähän niinkuin Antonille tarkoitettu vaikka hän tietää kuinka paljon sitä rakastan. En sen enempää tästä postauksesta tee ällösöpöä ja syvällistä, mutta sanon vain että pitäkää kiinni siitä yhdestä tai parista ihmisestä ketkä saavat nauramaan ja tuntemaan olon maailman onnellisimmaksi. Sitä tunnetta ei kaikki pysty saamaan sinulle ja varsinkaan minulle. Jos ihmisessä on edes yksi huonopuoli niin kannattaa silti miettiä, että muuttuuko ihminen silti erilaiseksi jos asiasta sanoo tai pyytää tekemään toisin? Rakastakaa ja arvostakaa ihmistä sellaisen kuin hän on. Itse arvostan tietenkin vanhempiani, mutta Antonia tällä hetkellä todella paljon enkä vain sen takia, että hän on poikaystävä vaan arvostan häntä ihmisenä. Siinä on todella hyvä ihminen.
Tässä 2014 vuosi tiivistettynä pariin kuvaan.
